Ikimetsän vuosi sai jälleen yhden vuosirenkaan lisää. Elämä jatkuu… Kisu on palannut takaisin Kaverikoira -toimintaan ja kävimme pari viikkoa sitten tervehtimässä vanhuksia. Tunnin vierailun aikana saimme kuulla mahtavia tarinoita jo edesmenneistä koirista ja Kisu jaksoi kuunnella jokaisen tarinan loppuun asti. Aulassa istui eräs mummo, joka katsoi hyvin pitkään Kisua ja lopulta totesi: “Tuo sinun koira nauraa koko ajan. Minä kun pelkään koiria…mutta tuota koiraa voisin kyllä silittää”. Kisu meni rauhallisesti tervehtimään ja voi sitä pusujen määrää… Mummo istui ja silitti ja oli hiljaa. Hetki oli niin kaunis. Eräs ukki kertoi paimenkoirastaan, joka piti huolen perheen lampaista ja kokemuksistaan palveluskoirista. Vierailun lopussa Kisu kutsuttiin vielä huoneeseen, missä Kisua oli jo odotettukin. Hoitaja oli nähnyt Kisun ja tiesi, että Kisu olisi tärkeä huoneessa olevalle mummolle. “Tämähän on se rikhart keren koira”. Mummo oli katsonut Hachikon niin monesti, ettei enää muistanut kertojen määrää. Vierailun jälkeen Kisu nukkui loppuillan. Helmikuussa onkin sitten kolme vierailua.
Käpyn kanssa aloittelemme Kaverikoira-toiminnan maaliskuun lopulla, kun Käpy täyttää 2-vuotta. Käpy on käynyt siskoni kanssa agilityssä ja nauttinut täysin rinnoin. Käpy rakastaa ihmisten läheisyyttä ja miellyttämishalua onkin tullut lisää. Iiris kouluttaa Käpyä ja on opettanut uusia temppuja. Käpyn häntä heiluu aina, niin iloinen meidän hauveli. Koda voi hyvin ja nauttii takkatulen lämmöstä. Ulkona Koda jaksaa auttaa lumitöissä ja saa liikuntaa sopivissa määrin. Pari huonompaa päivää on ollut, jolloin Kodan jalat ovat olleet selvästi jäykemmät, mutta hieronnan ja varovaisen venyttelyn jälkeen olo on onneksi pian parempi. Ikimetsän talvi on ollut mitä kaunein…kuin jään ja lumen valtakunta.
Ikimetsän 