Kylläpäs aika on rientänyt siivillä… Käpyn aarteet täyttävät parin päivän päästä puoli vuotta. Kaikilla on niin mahtavat kodit, kiitos siitä! Näin jälkeen päin kun muistelee pentuaikaa, niin ei voi muuta todeta kuin “elämäni antoisinta aikaa”. Ikävä oli valtava, kun pentuhuone oli lopulta täysin tyhjä. Vain yksi tyttö viipelsi ja leikki leluilla samalla, kun siivosin muovimattoja pois, pesin listat, kokosin häkin pois… Näin pianko se meni? Mutta ikävää lohdutti tieto, että jokainen heistä oli saanut maailman parhaan kodin. Kodin, missä heitä rakastetaan juuri sellaisena kuin he ovat. Luovutuksen jälkeen olen tavannut Popen, Niilan, Sisun ja Kiepin. Haltin ja Hugon tapaan ensimmäisen kerran pian Katselmuksessa Joensuussa. Voi, että minä odotan näiden valkoisten jääkarhujen tapaamista! Sellainen parivaljakko se oli koko pentuajan! Pipru on kasvanut oikein jämäkäksi neidiksi, alkaa pian olla emänsä kokoinen. Niin kaunis riistaparkki, isänsä ja äitinsä oikea miksaus!
Ikimetsän 