Käpyn tiineysaika ja synnytys

6.10.2015 Käpyn tiineysaika on mennyt upeasti. Huomenna alkaakin jo viimeinen viikko kohti h-hetkeä. Tämän päivän eläinlääkärireissun jälkeen voin kuitenkin todeta, että synnytys alkaa varmasti paljon aikaisemmin. Käpyn vatsa on kasvanut valtavasti viimeisen viikon aikana. Kaikkien pohdintojeni jälkeen päätin kuitenkin viedä Käpyn kuviin. Oli sellainen aavistus, että pentuja olisi hieman enemmän kuin kaksi. Kun synnytys käynnistyy, on helpottuneempi olo, kun tietää, montako sieltä on tulollaan. Nyt voin onnellisena todeta, että Käpyn ”pienessä masussa” on vähintään 8 pentua. Kuvissa näkyy kahdeksan varmaa pentua, mutta eläinlääkäri sanoi, että voi olla vielä 1-2 pentua, mitkä eivät näy kuvissa. Eli iso urakka on edessä! Käpyn pentulaatikko on valmiina, mutta Käpy ei siellä vielä viihdy. Mutta luulen, että viikonloppuna laatikolle tulee käyttöä. Tässäpä kuva, niin jokainen voi laskeskella, montako löytää.

käpyn pennut

6.10.2015 Pienet elämänalut siellä odottavat jo maailmaan pääsyä…

Käpyn masu 7 vko 4 vrk

Käpyn masu 7 vko 4 vrk

Käpy 7 vko 4 vrk

Iiris hoitaa Käpyä ja Käpy nauttii.

57 vrk Käpyn olo on selvästi nyt tuskaisempi, ja eikä ole ihme, kun kuvaa katsoo. Sisäelimillä ei ole paljon tilaa, ja liike masussa on välillä aikamoista. Nyt parin päivän aikana Käpyn kyljet ovat levinneet sivulle ja vatsa roikkuu entisestään. Painolasti on varmasti valtaisa meidän pikku-Käpylle. Yöllä on päästävä ulos pari kertaa. Käpy viihtyy lähellä ja silmistä voi nähdä, miten Käpy itsekin on hieman hämillään siitä, mitä on tapahtumassa. Pentulaatikon lähelle olen varannut tietääkseni kaiken tarpeellisen ja tehnyt jo taulukonkin, mihin on helppo heti laittaa pentujen tiedot. Mutta eikös se ole niin, että kun ottaa sateenvarjon mukaan, niin ei sada?

käpy 56 vrk

56 vrk

59 vrk Käpy oli toissayön poikkeuksellisen rauhallinen ja eilen aamulla levollinen. Ruoka ei maistunut. Olin lähdössä töihin Kisun kanssa, kun tuli sellainen olo, että entäs jos jotain tapahtuu sillä aikaa. Onneksi sain kasvattajatuttavani Niinan aamupäivästä meille. Niina vietti Käpyn kanssa pari tuntia ja minä pystyin lähtemään töihin rauhallisin mielin. Käpy oli ottanut Niinan häntä heiluen vastaan. Suuret kiitokset Niinalle! Hälytys oli kuitekin väärä, ja Käpy on kerännyt nyt voimia tulevaan. Viime yönä Käpy kävi ulkona kahden tunnin välein ja nukkui aika huonosti. Läähätteli ja oli levoton. Nyt aamulla Käpy on taas rauhallisempi ja söi hieman, kun tarjosin ruokaa. Katsotaan, mitä päivä tuo tuollessaan.

Hyvän asennon löytäminen on jo vaikeaa

60 vrk Yöllä lämpö laski eka kerran alle 37. Mittasin lämmön kaksi kertaa (klo 2 ja 4.30) ja molemmilla kerroilla oli 36,8. Edellinen lämpö oli ed. iltana 37,4  ja päivällä 37,8. Nyt aamulla lämpö oli taas noussut reilusti yli 37. Eli olisiko nyt sitten merkki, että jotain alkaa oikeasti tapahtumaan? Käpy teki aamulla kakan ja pissin. Läähättää paljon ja viihtyy laatikon vieressä. Varsinaisesti petiä ei ole vielä kunnolla tehnyt, muutaman kerran kaapinut. Päiviä tänään siis 60 vrk. Nyt kohti tätä päivää ja toivotaan, että voin pian kertoa, että synnytys on kunnolla alkanut.

Klo 17.00 Käpy sai katoksen pentulaatikon nurkkaan. Tämän jälkeen Käpy on viihtynytkin laatikossa hyvin ja tekee pesää ihan eri meiningillä. Lakanat ovat hyvin nopeasti eri asennossa. On kuitenkin aika rauhallinen, välillä läähättää raskaammin. Ihana Remu on hengessä mukana. Illan aikana avautumisvaiheeseen tulivat mukaan siskoni Johanna ja Niina. Käpy muisti Niinan perjantai-illasta ja otti häntä heiluen vastaan kuin tietäen, että pitäisi ruveta synnyttämään. Illan aikana kukaan meistä ei kuitenkaan nähnyt yhtään supistusta, ei edes pientä. Sen sijaan Käpy yritti aina välillä tehdä pesää, mutta voimat olivat loppuneet. Käpy oli aivan puhki. Soittelin tässä välissä päivystäjälle ja kerroin tilanteesta. Sovittiin, että soittaisin hänelle uudestaan kun lämpöjen laskusta oli kulunut se 24 tuntia.

Remun ajatuksissa on tällä hetkellä vain Käpy…

Kaikki valmiina...

Kaikki valmiina…

61 vrk Vuorokausi vaihtui ja Käpyn avautumisvaihe jatkui. Käpy alkoi olla todella väsynyt. Pesän rakentaminen oli selvästi edelleen Käpyn mielessä, mutta ei ollut yksinkertaisesti enää voimia. Päätimme sitten ottaa vahtivuorot, jotta voisimme vuorollaan nukkua. Niinan vahtivuoron aikana Käpy teki vihdoin tarpeensa ja tämän jälkeen pesän rakentaminen alkoi eri meiningillä. Nyt oli selvästi nähtävissä muutosta ja kehitystä. Minun vuoron alkaessa Niina ehti sulkea silmänsä noin minuutiksi kun huudahdin: ”Nyt tuli kolme supistusta peräkkäin”. Kello oli silloin 3.15. Jännityksellä odottelimme uusia supistuksia, kunnes klo 3.45 meni vedet. Sitten soitin eläinlääkärille ja sovimme, että tunnin päästä lähdemme klinikalle, jos selviä ponnistuksia tule. Eihän niitä tullut, joten soitin eläinlääkärille. Kun lopetin puhelun, Käpylle tuli heti supistuksia. Jälleen mietimme, että entäs jos sittenkin Käpy voisi synnyttää kotona eli soitin heti takaisin lääkärille, ettei ehkä nyt tullakaan. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että nyt autoon ja klinikalle. Kaikki olin valmistellut hyvin (paitsi yhdessä vaiheessa etsin kynää muistiinpanoja varten) tai ainakin luulin niin. Olin varannut kyllä korin pentujen kuljetusta varten, mutten ajatellut, onko auto lähtökunnossa. Tämä yö oli ensimmäinen selkeä pakkasyö ja kuinkas muutenkaan auto oli jäässä. Ikkunat umpijäässä ja auto jääkylmä. Siinä hetki odoteltiin ja sitten lähdettiin ajamaan pakkasen liukkaalla tiellä kesärenkailla kohti klinikkaa. Päästyämme perille klo 5.15 eläinlääkäri oli jo laittanut välineitä valmiiksi. Eläinlääkäri Pauliina otti Käpyn todella reippaasti vastaan ja teki sisätutkimukset. Hän totesi, että pennun pää oli jo vastassa. Hän yritti ensin kävelyn avulla saada supistuksia alkamaan, mutta lopulta päädyttiin lääkehoitoon. Ensin kalkkipistos, mistä ei ollut mitään hyötyä. Sen jälkeen oksitosiinia, mikä auttoi. Ensimmäinen poika saatiin ulos jo klo 5.30.  Tämä otti niin Käpyä niin voimille, että seuraavat kolme pentua Käpy synnytti suunnilleen nukkuen.

Tuloksena oli kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Tässä välissä vaihdoimme huonetta, sillä klinikan päivä oli käynnistynyt ja muut asiakkaat tarvitsivat ensimmäistä huonettamme. Klinikan henkilökunta järjesti meille oman huoneen, missä loput pennut syntyivät. Viidennen pennun jälkeen tuli pitempi tauko. Käpy kävi välillä ulkona tarpeillaan. Kuudes pentu syntyi lattialle heti ulkoilun jälkeen. Tämä pentu kuitenkin menehtyi 1,5 tunnin taistelun jälkeen. Sitten supistukset loppuivat kokonaan ja Käpy näytti siltä, ettei tässä enää mitään töitä tarvitse tehdä. Käpy sai myös ruokaa ja piristyi huomattavasti. Synnytykseen tässä vaiheessa tuli mukaan Hannele. Hänelle oli tullut tunne, että pitää käydä katsomassa, miten synnytys etenee. Tässä välissä Käpyllä jouduttiin antamaan lisää kalkkia ja oksitosiinia. Seuraava poika syntyikin heti. Sitten eläinlääkäri oli sitä mieltä, että otetaan yksi kuva, niin nähdään montako pentua vielä oli tulossa. Kuva järkytti hieman, sillä tämä yksi ainokainen näytti suorastaan jättiläiseltä. Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme, että Käpy leikataan. Pentu ei voi millään mahtua ulos. Jostain syystä muutimme mielipiteemme ja päätimme antaa oktitosiinia lisää ja luottaa siihen, että Käpy vielä jaksaa. Minä olin Käpyn pään puolella, Niina huolehti siitä, että poika ei valu takaisin supistusten jälkeen ja Hannele otti pennun vastaan takajaloista. Pentu oli siis tulossa takajalat edellä. Rutistus oli kova, mutta lopulta poika saatiin ulos. Pentu oli selvästi isoin kaikista, muttei niin iso kuin kuvista olisi voinut päätellä. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Lopuksi en voi muuta kuin kiittää kaikkia sydämeni pohjasta saakka! Niina, kiitos, kun valvoit yön ja seuraavan päivän kanssamme ja olit loppuun asti! Hannele, kiitos, kun tulit mukaan! Kiitos Johannalle mukana olosta, sillä käsiä ei ollut liikaa pentuja vastaanottaessa ja kuivatessa. Kiitos Iisalmen Eläinklinikan  henkilökunta! Jokaisen, joka kävi meitä auttamassa, panos oli korvaamaton. Tämä päivä oli ainutlaatuinen elämässäni, minkä muistan aina. Väsymyksestä huolimatta olen nyt universumin onnellisin!