Minkä rotuinen koira?

Koiranhankintaopppaan tarkoituksena on auttaa sinua valitsemaan itsellesi ja perheellesi mahdollisimman hyvin sopiva koira. Mieti, millaiseen tarpeeseen olet koiraa hankkimassa? Koirarotuja on satoja, joten sopivan ja oikean rodun löytämiseen menee aikaa. Jokaisen perheenjäsenen on sanottava mielipiteensä ja otettava vastuu koiran hoitamisesta. Koira on seurallinen laumaeläin, jonka lauma on sen ihmiset. Koiran olemassaolo on aina otettava huomioon, kun suunnittelee omia menojaan. Kallein pentu ei välttämättä ole tervein, mutta hinnan ei pitäisi myöskään olla ratkaiseva tekijä pentua valittaessa. Pennun hinta on vain pieni osa niistä kustannuksista, joita koiranpito omistajalle aiheuttaa.

Tara -hovawart, Tella -slovakiancuvac, bordercolliet Koda ja Toto kesä 2004

Tara -hovawart, Tella -slovakiancuvac, bordercolliet Koda ja Toto
kesä 2004

Kuten olet huomannut, meidän laumassa elää hyvin erityyppisiä koiria. On palveluskoira, japanilainen metsästyspystykorva ja pohjoismainen paimenkoira. Jokaisen koiran olen hankkinut perheeseeni sen hetkisen elämäntilanteen ja tarpeen mukaan. Kun olin nuori opiskelija ja halusin aloittaa tosissani koiraharrastuksen, etsin itselleni nimenomaan miellyttämishaluista palveluskoiraa. Halusin aloittaa palveluskoira- ja tottelevaisuusharrastuksen. Olin jo aikaisemmin tutustunut siskoni hovawartin kautta viestiin ja hakuun. Hovawart tuntui liian suurelta, joten päädyin etsimään sopivaa rotua paimenkoirista. Lopulta päädyin bordercollieen, vaikka moni sanoikin, ettei se ole ehkä helpoin rotu ensimmäiseksi ikiomaksi koiraksi. Olin kuitenkin ottanut selvää rodusta ja tutustunut ko. rodun kasvattajaan. Bordercollie, kuten paimenkoirat tyypillisesti, on oppivainen ja laumasidonnainen koira, jolle on luontaista tehdä työtä omistajansa kanssa. Palveluskoiriksi kutsutaan siis koiria, jotka on koulutettu toimimaan ihmisen apuna erilaisissa etsintä- ja suojelutehtävissä. Tällä hetkellä minulla on siis neljäs bordercollieni Koda.

Toton yllättävän poismenon jälkeen perheeseemme tuli tilanne, että Koda jäi yksin. Koskaan ei pidä hankkia koiraa liian äkkipikaisesti, vaan aina tarkasti harkiten. Vaikka Kisu tulikin meille pian, olin huolella etsinyt sopivaa seurakoirarotua ja tutustunut akitan historiaan, käyttötarkoitukseen ja ominaisuuksiin. Miksi päädyin akitaan? Silloin minulla ei ollut niin suurta henkilökohtaista innostusta hankkia aktiivista palveluskoiraa, joten päädyin seurakoiraan. Etsimme koirarotua, mikä viihtyisi ulkona, on ystävällinen ja josta on ennen kaikkea seuraa Kodalle ja tietenkin koko perheelle. Akitaan olin tutustunut vuosia aikaisemmin näyttelyssä, jolloin ihastuin suuresti akitan ulkonäköön ja itsevarmaan luonteeseen. Silloin en kuitenkaan voinut akitaa hankkia. Tutustuin nyt tarkemmin akitaan seurakoirana ja otin yhteyttä muutamaan akitakasvattajaan. Ei mennyt kauan, kun Noora ilmoitti minulle, että oli syntynyt neljä pentua. Niin perheemme alkoi valmistautua jouluna saapuvaan akitapentuun. Akita on osoittautunut todelliseksi seurakoiraksi, sillä akita on äärettömän uskollinen laumalleen ja nauttii yhdessä olosta.

On hyvä huomioida, että metsästyspystykorvarodut voivat olla itsepäisiä ja itsenäisiä. Yhden isännän kanssa ne kuitenkin ovat yhteistyöhaluisia sekä uskollisia omalle perheelleen. Nämä koirat ovat alkuperäisen käyttötarkoituksensa takia usein itsevarmoja ja pelottomia.  Kisu on erittäin viisas ja oppii niin hyvät kuin huonotkin asiat jopa yhdestä kerrasta. On ollut ilo kokeilla Kisun kanssa tokoa, agilityä, hakua ja jälkeä aivan toisenlaisella otteella kuin bordercollien kanssa. Akitan kunnioitus tulee todellakin ansaita. Pakolla ei saavuteta mitään. Kisu selvästikin miettii ennen kuin toimii. Nyt kun olen oppinut tuntemaan akitan rotuna ja kunnioitan akitan itsevarmuutta, meistä on tullut erottamaton pari.

Joukkomme nuorin, suomenlapinkoira, Käpy onkin sitten melkoinen pakkaus. Mietin pitkään toista akitaa, mutta lasten haastattelun jälkeen perheemme oli päädyttävä rotuun, mitä myös lapset voivat paremmin hallita. Akitan kautta olin äärettömän ihastunut pystykorviin, joten lähdin etsimään sopivaa rotua pystykorvaroduista. Tutustuin mm. shibaan, buhundiin, basenjiin, ruotsinlapinkoiraan ja lunnikoiraan. Jokin osa minussa halusi palveluskoiraa, sillä agility Toton kanssa oli jäänyt ”kesken”.

1970 -luku Lapsuuteni mummolassa

1970 -luku
Lapsuuteni mummolassa

Suomenlapinkoiraan tutustuin lapsuuteni mummolassa, joten aloin tarkemmin tutkia ko. rotua. Tätä kautta löysinkin tietoa paimensukuisista lapinkoirista ja innostukseni tämän rodun historiaan syttyi välittömästi. Rotu oli löytynyt. Olin löytänyt pystykorvan, jolla on tarvittavaa paimennusviettiä. Kriteerinä oli myös se, että koiran tuli pystyttävä olemaan ulkona päivisin Kisun kaverina. Sanna vastasi pian teidusteluihini ja auto suuntasi kohti Tamperetta. Niin Käpy saapui perheeseemme toukokuussa 2013. Käpyn kanssa olen harrastanut agilityä 6 kk iästä lähtien. Käpy on luonteeltaan suhteellisen pehmeä ja miellyttämisenhalua on riittävästi. Joskin Käpyn kohdalla on tullut ongelmia vapaana pitämisessä. Käpy on erittäin tottelevainen, mutta hajun saatuaan kuono vie mennessään. Nyt meillä onkin meneillään ahkera ja johdonmukainen luoksetulokoulutus. Joskus joku on sanonut, että suomenlapinkoira on niin viisas, että osaa esittää tyhmää. Käpyn kautta pääsenkin vielä syvemmälle koirien henkimaailmaa.

Miksi otimme kolmannen koiran? Tuntuihan se yhtäkkiä oudolle, että talossa oli kolme hyvin erityyppistä koiraa. Kodalla oli todettu todella vakava nivelrikko ja kuvien perusteella tilanne ei näyttänyt hyvältä. Kisu oli niin kiintynyt Kodaan ja yksinolosta ei olisi tullut mitään, jos Koda olisi jouduttu yhtäkkiä päästämään sateenkaaren toiselle puolelle. Halusin uuden koiran ajoissa, että Kisu ehtii tutustua uuteen tulevaan laumanjäseneen kunnolla. Löysimme kuitenkin Kodalle hyvät kipulääkkeet ja sopivan ruuan, joten Kodan vointi on onneksi ollut parempana. Nyt meillä on siis bordercollie, akita ja suomenlapinkoira.

Siskoni kautta olen tutustunut myös bernhardilaiseen, hovawarttiin, slovakiancuvaciin, villakoiraan ja shetlanninlammaskoiraan. Unohtamatta tietenkään meidän lapsuuden perheen ensimmäistä koiraa tiibetinspanielia, Phobaa. Nämä kaikki rodut ovat  aivan mahtavia. Uskonkin, että jokainen koirarotu on mitä parhain sattuessaan oikean ihmisen luo. Koiran ja ihmisen tarpeiden tulee vastata ja täydentää toisiaan.

Villakoira Jojo

villakoira Jojo 2014

Jengi vuodelta 1996 bernhardinkoira Benny, borcercollie Caro, hovawart Rino ja tiibetinspanieli Phoba

Jengi vuodelta 1996 bernhardinkoira Benny, borcercollie Caro, hovawart Rino ja tiibetinspanieli Phoba

bordercollie Koda ja shetlanninlammaskoira Vani

bordercollie Koda ja shetlanninlammaskoira Vani kesä 2015

Täältä tullaan!

Täältä tullaan! 2015

Vani tarkkana..

Vani tarkkana..2015