FI CH BH TK2 Pikkupaimenen Purple Rain
∗ tottelevaisuudessa TK2 ∗ agilityssä 1-luokassa 0-rata, 1. sija ∗ käyttäytymiskoe hyväksytty BH ∗ luonnetesti 231 pistettä ∗ 2 pentuetta: Australiassa ja Saksassa (2 pennuista asuu Suomessa)
15.4.2000 – 20.10.2011
Pepen poismenon jälkeen talo tuntuikin sitten tyhjältä. Päiväni menivät tietenkin Eliaksen kanssa mukavasti. Kevät koitti ja saimme Sarilta uutisen, että Caron siskolle Whizzille olisi tulossa pentuja. Whizz tuli Tanskasta Virpin ja Tonin luokse ja synnytti yhden pojan ja kolme tyttöä. Seurasimme pentujen kehitystä ja päätimme antaa tälle pikkupojalle kodin. Pentue oli upea, joista yksi tyttö lähti Tanskaan, toinen Amerikkaan asti ja kolmas jäi Virpille ja Tonille. Toto saapui meille heinäkuussa 2000. Toto oli todellinen isäntä meidän tontilla 11 vuotta ja 6 kuukautta. Ikimetsä tuli Totolle tutuksi ja jokainen kanto ja kivi tuli tutkittua. Vaikka jokainen koira on minulle yhtä tärkeä, Toto oli kuitenkin se minun “elämäni koira”. Toton ja minun suhde oli jotain sellaista, mitä ei voi edes kuvailla. Toto sai nimensä minun lempiyhtyeen Toton mukaan. Olin ajelemassa autolla kaupunkiin, kun mietin nimeä. Radiosta alkoi samaan aikaan kuulua Toton Afrika. Tiesin, että sillä oli tarkoitus.
Toto oli luonteeltaan vahvahermoinen ja täysin peloton. Luonnetestituomari oli vähällä ostaa koiran itselleen, kun tuli tuloksia kertomaan. Luonnetestituloksia tulee tietenkin tulkita varovaisesti ja koirakohtaisesti. Pelkkä pistemäärä ei kerro paljoakaan, millaisesta koirasta on kyse. Vasta osa-alueiden läpikäyminen selkeyttää kunkin koiran erot. Toto sai 231 pistettä. Toki se kertoo, että kyseessä on todella kova koira. Tuomari sanoi, että Toto luottaa ihmisiin kuin pässi suuriin sarviinsa. Taistelutahto Totolla oli käsittämätön. Ote ei varmasti lähtenyt irti. Puolustuksessa Toto seisoi kuin muuri edessäni ja karvakaan ei liikahtanut. Lopulta hyökkääjä seisoi Toton “päällä”, mihin Toto heilautti vain häntäänsä ja huokaisi. Yksin ollessa kiinni Toto heittäytyi sokeaksi. Hyökkääjä heilui kuin heinämies pellolla, mutta Toto ei päätäänsä heilauttanut. Katsoi vaan suuntaan, mihin lähdin. Kelkkaosuus oli mitä huvittavin. Ensimmäisen, toisen ja kolmannen kolahduksen aikana Toto ei juurikaan kiinnittänyt huomiota. Muistaakseni vain vilkaisi minua. Kelkan ollessa jo viiden metrin päässä, Toto päätti nostaa pyllyn ylös ja ehdottaa leikkiä. Kun tuomari teki viimeisen terävän vetäisyn, Toto vain kylmänviileästi väisti kelkkaa.
Luonnetestikuvaus kertoo varmasti sen, miten uskomaton yhteistyökumppani Toto oli. Toto pysyi aina irti ja totteli samantien. Pakolla Totoa ei opetettu, vaan sen kunnioitus tuli ansaita. Toton kanssa kiersimme näyttelyitä sen verran, että Toto sai Suomen muotovalion tittelin. Toto oli uroskehässä suhteellisen pieni, mutta Toton pää ja katse saivat usealta tuomarilta ylistäviä mielipiteitä. Toto astui kaksi narttua, joista toinen lensi tiineenä Australiaan. Näistä pennuista kaksi toimii terapiakoirana ja yksi pennuista on noussut koiratanssin huipulle. Toinen narttu tuli Saksasta. Silvia ja Roland saapuivat Suomeen ja Toto astui heidän todella kauniin Naomi-neidin. Totosta tuli paria kuukautta myöhemmin seitsemän tytön isä. Näistä tytöistä kaksi, Mette ja Ronja, asuvat Suomessa. Näissä tytöissä näkyy Toton hermorakenne. Ihanaa, että Totosta tuli isä.
Toto yritti astua paria vuotta myöhemmin kolmannen nartun, mutta tämä epäonnistui eturauhastulehduksen vuoksi. Tämän jälkeen Totoa alettiin tutkia tarkemmin. Toton kakkiminen vaikeutui, joten Totolle tehtiin laajempi tutkimus. Tulokset olivat todella ikävät. Totolla oli eturauhanen liikkunut paikoiltaan ja peräsuolessa oli molemmin puolin paha laajentuma. Edessä oli valinta: päästää Toto ikiuneen tai leikkaus. Päätös oli todella vaikea. Tiesin, ettei kyseessä ole pieni leikkaus ja toipuminen veisi kauan. Jostain syystä päädyimme leikkaukseen. Ehkä halusimme pitää Toton vielä itsellään ja toivoimme, että leikkaus antaisi Totolle vuoden pari lisää. Jälkeenpäin olisin toki tehnyt toisin. Vaikka leikkaus olisi onnistunut, olisiko se tuonut elämisen arvoisia hetkiä. Kipu peräsuolessa tuskin olisi hävinnyt kokonaan.
Viimeinen ilta ja aamu ennen leikkausta olivat yhtä tuskaa. Leikkaus tehtiin ja Toto pääsi vähän liiankin nopeasti leikkauksen jälkeen kotiin. Näky oli sietämätön. Toto selvästikin kärsi. Se hoiperteli koko illan, läsähti maahan ja katsoi kauluksen keskeltä minua katseella, mitä en koskaan unohda. Anteeksi Toto, mitä laitoin sinut kestämään. Tiesin, ettet selviäisi siitä. Kun olimme saaneet lapset nukkumaan, tulin luoksesi. Pötkötit kyljelleen olohuoneen lattialla ja hengitit syvään. Sitten sait kouristuksen, haukoit henkeä ja käännyit kaarelle ylöspäin. Kohtaus kesti todella kauan, varmaan puoli minuutia. Tämän jälkeen sydämesi löi niin lujaa, että luulin sen tulevan läpi. Nostimme sinut omalle paikalle takan eteen ja soitin heti päivystävälle. Lääkäri oli aivan ihana ja jutteli meille todella rauhallisesti. Annoin puhelimen Jarmolle ja menin Toton viereen. Katsoin silmiin ja itkin, pyysin anteeksi. Sitten Toto lähti…katse kertoi sen. Tiesin, että Toto oli jo juoksemassa Caron ja Pepen kanssa ilman kipuja. Jarmo jutteli eläinlääkärin kanssa vielä pitkään sen jälkeen. Seuraava päivä oli vaikea. Aamulla kerroimme lapsille suru-uutisen. Eliakselle Toton poismeno oli kaikista pahin. Pidimme hautajaiset ja hautasimme Toton saman kiven juureen, missä Pepekin on. Laitoin Toton mukaan yhden pokaalin ja lempilelun. Elämän oli kuitenkin jatkuttava. Oli Iiriksen 6-vuotis syntymäpäivä. Suru muuttui iloon ja juhlimme synttäreitä. Vieraat kävivät viemässä kynttilöitä ja kukkia Toton haudalle. Illalla juhlien jälkeen menimme vielä kynttilämeren luokse ja nostimme elämänmaljaa myös Totolle. Toto oli saanut ikuisen elämän muistojen polulla. Yksi tähti oli jälleen syttynyt….
Ikimetsän 