Caro

 Pikkupaimenen Cafe Royale

6.4.1996 – 25.7.1996

 “Kuljit kanssamme niin lyhyen, mutta sitäkin paremman ajan. Sait kokea paljon kauniita ja mieleenpainuvia hetkiä ja olit aina iloinen ja rohkea kokeilemaan kaikkea uutta. Rakastimme sinua yli kaiken ja hoidimme ja varjelimme sinua parhaamme mukaan. Suuri rakkauskaan ei pystynyt voittamaan sinun sairauttasi, vaan poistuit luotamme iloisena ja täysin aavistamatta lääkäreiden ponnisteluista huolimatta. Jätit sydämiimme lämpimän muiston, joka ei koskaan unohdu.” 25.7.1996 Susanna Martikainen (nyk. Husso) Kiitos Sari!

Tutustuin Sariin tammikuussa 1996 kirjeen välityksellä. Istuin Jyväskylän yksiössäni ja päätin kirjoittaa kirjeen Sarille. Vein kirjeen postilaatikkoon ja jäin odottamaan. Siinä taisi mennä viikko pari, kun Sari vastasi. Se kirje oli peruuttamaton askel koiramaailmaan. Kirje on visusti muistojeni laatikossa tallessa. Ensimmäinen bordercollie, johon sain tutustua oli Cola, Borderfame Sheer Delight. Aivan ihana koira! Kiitos Sari tästä! Pian Sari kertoikin, että Cola odottaa pentuja. Sain seurata pentujen kehitystä koko 8 viikon ajan. Kaikki pennut olivat uskomattomia. Sain tutustua myös heidän tuleviin koteihinsa ja vielä tänä päivänäkin nämä henkilöt merkitsevät todella paljon.

Caro oli täydellinen pakkaus, joka tuntui elävän sen pienen hetken täällä täysillä nauttien joka hetkestä. Caro oppi asiat yhdestä kerrasta, rakasti ihmisiä ja toisia koiria ja oli rohkea kuin mikä. Mutta miten voikaan yhtäkkiä elämä muuttaa suuntaan? Carolla todettiin synnynnäinen sydänvika 12 viikon ikäisenä. Edessä oli suuri leikkaus. Caro leikattiin Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa. Sari kertoi, että Caro tervehti leikkaussalin henkilökunnan iloisesti. Todennäköisyys selviytyä leikkauksesta oli arvoitus. Ylimääräisen suonen kunto ja paksuus selvisivät vasta leikkauksessa. Suoni oli valitettavasti jo niin hauras ja suuri, ettei mitään ollut tehtävissä. Sain suru-uutisen pian sen jälkeen, kun olin siskoni Johannan kanssa päässyt Helsingin keskustaan. Menetys oli valtava ja paluumatka Jyväskylään kesti ikuisuuden. Hautasimme Caron Sarin vanhempien luokse Toivakkaan. Vielä tänäänkin muistan Caroa syntymäpäivänään ja sytytän kynttilän ikiomalle ensimmäiselle koiralleni. Ikävä ei häviä koskaan!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s