Caro

 Pikkupaimenen Cafe Royale

6.4.1996 – 25.7.1996

 ”Kuljit kanssamme niin lyhyen, mutta sitäkin paremman ajan. Sait kokea paljon kauniita ja mieleenpainuvia hetkiä ja olit aina iloinen ja rohkea kokeilemaan kaikkea uutta. Rakastimme sinua yli kaiken ja hoidimme ja varjelimme sinua parhaamme mukaan. Suuri rakkauskaan ei pystynyt voittamaan sinun sairauttasi, vaan poistuit luotamme iloisena ja täysin aavistamatta lääkäreiden ponnisteluista huolimatta. Jätit sydämiimme lämpimän muiston, joka ei koskaan unohdu.” 25.7.1996 Susanna Martikainen (nyk. Husso) Kiitos Sari!

Tutustuin Sariin tammikuussa 1996 kirjeen välityksellä. Istuin Jyväskylän yksiössäni ja päätin kirjoittaa kirjeen Sarille. Vein kirjeen postilaatikkoon ja jäin odottamaan. Siinä taisi mennä viikko pari, kun Sari vastasi. Se kirje oli peruuttamaton askel koiramaailmaan. Kirje on visusti muistojeni laatikossa tallessa. Ensimmäinen bordercollie, johon sain tutustua oli Cola, Borderfame Sheer Delight. Aivan ihana koira! Kiitos Sari tästä! Pian Sari kertoikin, että Cola odottaa pentuja. Sain seurata pentujen kehitystä koko 8 viikon ajan. Kaikki pennut olivat uskomattomia. Sain tutustua myös heidän tuleviin koteihinsa ja vielä tänä päivänäkin nämä henkilöt merkitsevät todella paljon.

Caro oli täydellinen pakkaus, joka tuntui elävän sen pienen hetken täällä täysillä nauttien joka hetkestä. Caro oppi asiat yhdestä kerrasta, rakasti ihmisiä ja toisia koiria ja oli rohkea kuin mikä. Mutta miten voikaan yhtäkkiä elämä muuttaa suuntaan? Carolla todettiin synnynnäinen sydänvika 12 viikon ikäisenä. Edessä oli suuri leikkaus. Caro leikattiin Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa. Sari kertoi, että Caro tervehti leikkaussalin henkilökunnan iloisesti. Todennäköisyys selviytyä leikkauksesta oli arvoitus. Ylimääräisen suonen kunto ja paksuus selvisivät vasta leikkauksessa. Suoni oli valitettavasti jo niin hauras ja suuri, ettei mitään ollut tehtävissä. Sain suru-uutisen pian sen jälkeen, kun olin siskoni Johannan kanssa päässyt Helsingin keskustaan. Menetys oli valtava ja paluumatka Jyväskylään kesti ikuisuuden. Hautasimme Caron Sarin vanhempien luokse Toivakkaan. Vielä tänäänkin muistan Caroa syntymäpäivänään ja sytytän kynttilän ikiomalle ensimmäiselle koiralleni. Ikävä ei häviä koskaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s