Koda

FI CH Pikkupaimenen Breaking Waves 

Koda 4.7.2004 - 13.6.2016

4.7.2004 – 13.6.2016

Koiraveljemme Koda tuli perheeseemme Toton kaveriksi loppukesästä 2004. Luonnollisesti halusin koiran Sarilta, jonka ansiosta sain tutustua todelliseen koiramaailmaan vuonna 1996. Kevät 1996 on elämäni parasta aikaa, kun sain seurata Colan tiineysaikaa ja pentujen syntymää. Toto otti siskonsa Heran pojan hoitoonsa ja heistä tuli seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi erottamaton parivaljakko. Koda joutui luopumaan Totosta lokakuussa 2011.

Koda sai nimensä Karhuveljemme Koda -elokuvan mukaan. Olimme miettineet koko päivän tulevalle pennulle nimeä. Lähdimme hakemaan päivänpostia. Postilaatikossa oli  kuukauden dvd-elokuva, mikä oli jäänyt peruuttamatta. Pakkohan paketti oli aukaistava ja katsottava, mikä elokuva siellä olisi. Ja siinä se nimi oli; perheeseemme oli todellakin tulossa koiraveljemme Koda.

Kodan kanssa on harrastettu jälkeä, hakua ja agilityä. Koda on Suomen muotovalio, joten näyttelykehät ovat tuttuja paikkoja. Kodalla on yhdet pennut Suomessa Niila -tytön kanssa. Koda on aivan ihana vilkas poika. Luonteeltaan hieman pehmeä ja erittäin miellyttämisenhaluinen. Luonnetestissa Koda sai 159 pistettä. Koda rakastaa noutamista ja onkin usein mukana poikien sählypelissä. Kesäisin Koda asuu kirjaimellisesti järvessä. Keppiä noudetaan niin pitkään, kun heittäjä väsyy.

Vaikka Kodan lonkkatulokset ovat B/B ja kyynärnivelet 0, Kodan liikkeet alkoivat huonontua kuuden ikävuoden jälkeen. Koda nosti oikean takajalan vatsan alle ja köpötteli välillä eteenpäin kolmella jalalla. Lopetimme agilityn harrastamisen ja kävimme eläinlääkärissä tutkimassa tilannetta. Kodalla todettiin todella paha nivelrikko ja lonkista löytyi myös luupiikkejä. Selkä todettiin terveeksi, kuten myös kyynärnivelet. Nivelrikko oli kuitenkin niin paha, että etsimme Kodalle uuden ruuan ja sopivat kipulääkkeet. Nykyään Koda voi paljon paremmin ja saakin kipulääkettä tarpeen mukaan. Koda saa päivittäin myös glukosamiinia ja lohiöljyä. Koda ei käy enää pitkillä lenkeillä, vaan viihtyy pihapiirissä vapaana liikkuen. Koda on virkistynyt Käpyn tulon jälkeen. Käpy saakin Kodan liikkeelle sopivissa määrin, jotta nivelet eivät jäykistyisi lisää.

Kodan oikean silmän väri alkoi tummua jo 9-vuoden iässä, jos ei jo aikaisemmin. En silloin kiinnittänyt asiaan huomiota, että kyseessä voisi olla jonkin vakavamman sairaiden ensioire. Nyt olen kuitenkin viisaampi koirien silmien terveyden kanssa. Kodan silmään tuli tulehdus syksyllä 2014, mihin sain tipat ja punoitus hävisi. Välillä olen silmää huuhdellut, jos on näyttänyt rähmivän. Ajattelin oireiden johtuvan ikääntymisestä. Keväällä 2015 silmä alkoi myös harmaantua pieneltä alueelta, ja en vielä tässä vaiheessakaan ajatellut, että se olisi vaarallista. Huhtikuussa 2015 viikonloppureissun jälkeen huomasin, että nyt ei ole kaikki hyvin. Koko silmä oli harmaansininen. Vasta tiistaina heräsin tosissani, että kyseessä ei olekaan vanhuuteen liittyvä sokeus tai kaihi. Keskiviikkona vein Kodan paikallisen eläinlääkärin luokse ja Koda sai tipat, kipulääkettä ja antibiootit. Torstaina lähdimme ajamaan Ouluun silmäsairauksiin erikoistuneen eläinlääkärin luokse. Hän näki heti jo ennen tutkimuksia, että kyseessä on vakava asia. Tutkittuaan Kodan hän totesi, että oikean silmän paine on 60 ja vasemman 15. Hän myös sanoi, että hän epäilee kasvainta. Silmä oli jo täysin sokea ja muutokset suuria. Koda pääsi välittömästi leikkaukseen ja silmä poistettiin. Upeaa palvelua! Kodan haava oli äärimmäisen siisti ja saimme hyvät hoito-ohjeet. Seuraavana päivänä silmä turposi ja yläluomeen tuli sinipunainen mustelma. Kahden päivän päästä turvotus oli laskenut ja haava erittäin siisti. Oikeasta sieraimesta tuli silloin tällöin verestävää vuotoa, mikä kuuluu asiaan. Nyt Kodan paineen aiheuttama päänsärky on ohi ja sen näkee Kodasta. Koda on niin rauhallinen ja tyytyväisen oloinen. Kodahan tuli aina jonkun ihmisen luokse ja vain tuijotti ja pyysi, että silitä. Kodalla oli asiaa ja me viimein hoksattiin se. Mutta turhan pitkään kasvain sai kasvaa rauhassa ja aiheuttaa pikkuhiljaa muutoksia silmässä. Nyt kuitenkin kaikki on hyvin ja Koda jatkaa elämäänsä ilman kipua.

Kodan viimeinen vuosi oli hyvin vaihteleva. Nivelrikko alkoi näkyä aamuisin huonosti nukutun yön jälkeen sekä iltaisin päivän touhujen jälkeen. Jokainen nouseminen ja alasmeno olivat selvästi Kodalle tuskallisia. Mutta Kodan mieli oli eri mieltä kuin keho. Oli surullista katsoa, kun toinen ei pysty siihen, mihin olisi tahtonut. Välillä Koda teki väkisin, mutta se näkyi illalla Kodan liikkeissä. Koda nosti oikean takajalkansa usein vatsan alle koukkuun ja vain seisoi ja mietti. Kävin mielessä Kodan poismenoa kauan ja siirsinkin sitä ehkä liian usein. Kun kesäloma alkoi, pyysin siskoani varamaan ajan. Halusin ehdottomasti eläinlääkärin kotiimme, missä Koda saisi nukahtaa kaikessa rauhassa kesken päivän touhujen. Viimeinen viikonloppu oli raskas… meille ihmisille. Koda oli niin rauhallinen ja oma itsensä… ehkä mietti, miksi olemme nyt enemmän sen kanssa. Pidin joka hetki Kodaa lähellämme. Tyttöni Iiris nukkui viimeisen yön Kodan kanssa olohuoneessa. Aamulla siivoilimme taloa, kuten meillä aina on ollut tapana ennen vieraiden tuloa. Koda seurasi aamun puuhia… luulen sen tajunneen, että oli vihdoin aika lähteä tai ainakin haluan niin uskoa. Kävin Kodan kanssa rantasaunalla kahdestaan päivällä. Istuin ja itkin ja puristin niin lujaa, kiitin Kodaa siitä, että se oli ollut juuri meidän koira, koiraveljemme Koda. Eläinlääkäri soitti klo 13.45 ja sanoi, että puoli tuntia… kerroin lapsille. Menimme kaikki ulos. Koda kävi vielä Kisun, Käpyn ja Piprun luona, heittelin sählypalloa ja halasimme vuorotellen. Eläinlääkärin saavuttua lähdimme rantasaunalle. Koda niin iloisesti köpötteli, söi matkalla heinää ja nautti tuulesta. Pyysin Kodan saunalle… sinne se hyppäsi kynnyksen yli viimeisen kerran. Kodalle sauna oli niin tuttu, sillä se vietti saunailtaa aina kanssamme. Koda nukahti klo 14.30 ikiuneen meidän ympäröimänä. Aallot löivät rantaan voimakkaan määrätietoisesti! Tuuli oli tullut hakemaan Kodan kotiinsa…breaking waves.

2 thoughts on “Koda

  1. Ihana tarina ihanasta Kodasta! Meidän Kirken veli! <3
    Kirkekin lähti Kemijoen aalloista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s